Su 29.10.
Varhain sunnuntaiaamuna saavuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sinivalkoisin siivin
lensimme n. 20 minuuttia etuajassa Milanon Malpensan kentälle Italiaan.
Kokoonnuimme odottamaan matkanjohtajaamme Jussi Ala-Marttusta, joka saapuikin tovin
odottelun jälkeen vaimonsa Sirpan kanssa ottamaan meidät hoiviinsa.
Bussiin asettautumisen jälkeen suuntasimme kokemaan 10 päivän tutustumismatkaa Pohjois-
Italiassa Veneton alueella.
Ensimmäisessä pysähdyspaikassamme tutustuimme italialaisen automarketin toimintatapoihin.
Ensin piti tietää mitä haluaa ja maksaa nuo haluamansa syömiset tai juomiset ja sen jälkeen vasta mennä pyytämään näitä eväitä tiskiltä. Ei mitenkään yksinkertaista kieltä taitamattomille!
Varsinainen ensimmäinen nähtävyyskohde oli sitten Verona, Romeon ja Julian viehättävä
kotikaupunki. Siellä teimme ensin kierroksen paikallisen oppaan Manuelan kanssa. Manuelalla oli varsin mielenkiintoiset kielitaidot: suomi ja japani. Hienosti hän selkeällä suomenkielellä kertoi meille tarinoita entisajan Veronasta kiertäessämme vanhassa kaupungissa.
Julian parveke oli ikävä kyllä remontissa, mutta silti paikalla oli runsaasti vierailijoita ja rakennusten seinistä saattoi huomata, että valtava määrä vierailevia rakastavaisia oli puumerkkinsä sinne jättänyt ja onnea Julian patsasta silittelemällä itselleen hakenut. Kierroksen jälkeen lounastimme mahtavan roomalaisaikaisen Amfiteatteri Arenan läheisyydessä.
Matka jatkui kohti Garda-järveä ja illan pimentyessä saavuimme sen pohjoisosaan Riva Del Gardan kaupunkiin ja majoituimme Grand Hotel Rivaan. Illalliselle kokoonnuimme hotellin yläkerroksessa sijaitsevaan ravintolaan, jossa ruokailimmekin sitten joka ilta ja aamu hotellissa ollessamme.
Ma 30.10.
Aamu avautui aurinkoisena ja paljasti silmillemme upeat maisemat, joita illan pimeydessä ei oltu
nähty. Hotellihuoneemme ikkunasta näkyi mahtava maisema ylös vuorille ja sen yllä kirkas sininen taivas.Ylhäällä ravintolan toiselta puolelta avautui maisema Garda-järvelle ja toiselta puolelta kaupunkiin ja sen takana nouseviin korkeisiin huippuihin. Aamiaisen jälkeen siirryimme satamaan ja nousimme laivaan, jolla matkustimme sievään Limonen (sitruuna) rantakaupunkiin. Sitruunapuutarhat näkyivät hyvin laivalle. Limonessa vietimme aikaa ostoskatuja tutkaillen ja aurinkoisesta päivästä rantakahvilassa nauttien. Sitruunat olivat esillä monella tavalla, jopa katukylteissä oli sitruunan kuvia. Palasimme laivalla takaisin ja loppupäivän jokainen käytti omalla tavallaan samalla Riva del Gardan kaupunkiin tutustuen.
Ti 31.10.
Tiistaipäivän ohjelmassa oli kiertokävely kaupungin historiallisessa keskustassa. Muutamat jatkoivat kierroksen jälkeen kävelyään ylös vuoren rinteellä olevalle linnoitukselle - Bastionelle- ja taisipa joku nousta vielä korkeammalla vuoren rinteellä sijaitsevaan Santa Barbaran kirkkoonkin. Tuo kirkko valaistiin pimeällä ja alhaalta kaupungista katsottaessa näytti kuin se olisi leijunut mustalla taivaalla, kun vuoren muoto katosi pimeyteen. Vaikuttava näkymä.
Kiertokävelyn jälkeen loppupäivä oli vapaata. Illalla kaupungissa vietettiin pyhäinpäivän aattoa ja näimme jopa halloween - tyyliin kummituksiksi pukeutuneita lapsia karkinkeruumatkoillaan.
Ke 1.11. pyhäinpäivä Italiassa
Päivä oli pyhäpäivä ja sen vuoksi kaikki kaupat eivät olleet auki, koska vietettiin vapaapäivää.
Me lähdimme bussikierrokselle järven ympäri. Tie järven rannalla oli rakennettu suurelta osin vuoren sisään eli ajoimme pitkiä matkoja kapeissa tunneleissa. Kerran väistöliikkeen tehdessään bussimme sivupeili osui kallioon pudoten tielle, mutta kuljettajamme kipaisi hakemaan sen takaisin matkaan.
Alkumatkasta tiellä oli runsaasti isojakin ryhmiä pyöräilijöitä, olikohan jonkinlainen Garda-järven
ympäriajotapahtuma kyseessä?
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Salón kaupunki, jossa vietimme kävellen ja rantamaisemasta nauttien jonkun aikaa. Cappucinotkin ehti hyvin nauttia. Salósta jatkoimme matkaa järven eteläosaan ja kapealle niemelle jo 1200 -luvulla rakennettuun Sirmionen linnoitukselle, joka sijaitsee niemen kärjessä. Täällä jokainen löysi itselleen lounas-
paikan, vaikka paikka olikin erittäin suosittu tänä vapaapäivänä. Sirmionesta jatkoimme järven toista rantaa kohti pohjoisessa sijaitsevaa hotelliamme. Matkalla pysähdyimme vielä Malcesinen suositussa lomakaupungissa.
To 2.11.
Aamiaisen jälkeen pakattiin laukut bussiin ja jätimme Riva del Gardan, jossa eräänä aamuna oli
pieni maanjäristyskin, jota allekirjoittanut ei nukkumiseltaan edes huomannut.
Suuntasimme nyt kohti Cortina d ́Ampezzoa, vuoden 1956 talviolympialaiskaupunkia.
Bussimatkan aikana saimme todistaa useita kymmeniä kilometrejä pitkää rekkajonoa, jonka onneksi pääsimme ohittamaan viereistä tiekaistaa pitkin. Paljon oli tavaraa menossa itäänpäin.
Tunneleita riitti myös tällä matkalla. Koskaan en ole kulkenut ajomatkoilla näin paljon vuorten
sisään rakennetuissa tunneleissa. Cortina d ́Ampezzo oli upeassa paikassa Ampezzon dolomiittien vuoriston keskellä. Valtavat vuoret seurasivat matkaamme molemmin puolin tietä.
Tässä pienessä kaupungissa ruokailimme ennen matkan jatkumista kohti Venetsiaa, jonne
saavuttuamme siirryimme pienellä junalla (People mover) Tronchetton saaren bussialueelta
kaupunkiin.
Tässä siirtymävaiheessa oli pieniä harmillisia ongelmia tarpeettoman kiirehtimisen vuoksi ja koska Canal Granden ylittävää uutta Calatravan siltaa ei oltu tehty vetolaukuille vaan se oli porrassilta. Tämän vuoksi laukut oli kannettava ylös ja alas, yhteispelilllä se kuitenkin sujui ja jopa eräälle junasta poistumisen yhteydessä vioittuneelle laukulle löytyi hätäapu toisen matkailijan laukkuvyöstä ja pääsimme perille majoituspaikkaamme hotelli Abbaziaan rautatieaseman lähistölle.
Jälkeenpäin on tullut mieleen, että kuinka pienellä lisäkustannuksella olisimme tuon hankalan
silltaosuuden voineet kiertää ottaen huomioon ryhmämme ikärakenteen ja myös matkan aikana
saadun sairauden aiheuttamat olotilat. Iltaruokailupaikkamme oli Trattoria da Mimmo.
Pe 3.11.
Aamiaisen jälkeen lähdimme kävellen Rialton sillalle ja samalla opiskelimme, kuinka
kadunmerkkejä täällä Adrianmeren helmessä tulee lukea osatakseen kulkea oikeaan paikkaan.
Ihastelimme gondolieerien taitavaa melomista kanavissa ja matkan varren rakennustaide oli myös ihmettelymme aiheena. Täällä ei autoja tarvinnut pelätä eikä kaupunkia ole pilattu nykyaikaisilla leveillä kaduilla ja kerrostaloilla. Melkoinen turistirysä kaupungista onkin sitten tuon satumaisuutensa vuoksi kehkeytynyt. Tukeva marmorinen 1500-luvulla rakennettu Rialton silta jakaa kaupungin kahtia. Sillalta oli hieno seurata Canal Granden vilkasta veneliikennettä.
Palasimme takaisin ilman opas- Jussia ja hyvin löysimme sinne minne pitikin - omaan hotelliimme, oppi oli mennyt päähän. Aurinkoinen sää helli meitä tänä päivänä ja Venetsia oli kaunis.
La 4.11.
Tänä päivänä pääsimme tutustumaan vesibussien (vaporettojen) ihmeelliseen maailmaan.
Alkumetrit eivät kaikilla menneet ihan putkeen, sillä kaikki eivät mahtuneet ensimmäiseen eikä
vielä toiseenkaan vesibussiin vaan esim. allekirjoittanut matkusti “herroiksi” paikalle -onneksi-
saapuneessa lisäbussissa. Suuntasimme näet läheisille saarille Muranoon ja Buranoon ja sinne oli matkalla muutama muukin turisti.
Murano on tunnettu lasinpuhalluksen perinteistä ja pääsimmekin seuraamaan lasinpuhallusesitystä. Lasinpuhallus siirrettiin 1200-luvun lopussa dogen määräyksestä tulipaloriskin vuoksi omalle saarelleen, jossa puhaltajat varjelivat visusti ammattisalaisuuksiaan vuosisatojen ajan. Esityksen ja upeiden lasisten näyttelyesineiden ihastelemisen jälkeen jatkoimme matkaa seuraavalla vaporetolla Buranon pitsisaarelle, jossa puolestaan aikoinaan valmistettiin maailman hienointa pitsiä. Nykyisin sitä valmistaa enää vain muutama pitsikoulussa taitonsa hankkinut nainen. Kadun varsilla myynnissä olevat pitsit ovat nykyisin tuontitavaraa.Buranossa myös ruokailimme kukin tahoillamme ja ihastelimme saaren kanaalien rannoilla olevia värikkäitä rakennuksia.
Omassa ruokailupaikassamme nimeltään “Da Romano” oli meitä ennen vuosisatojen saatossa
(ravintola perustettu 1800-luvun lopussa) vieraillut erinäisiä muitakin kuuluisuuksia esim. Ernest
Hemingway, Charlie Chaplin, Henri Matisse, Giorgio Armani, Robert de Niro, muutamia
mainitakseni. Heidän ravintolalle jättämiään tervehdyksiä oli näet valokuvattu ruokalistan kansiin.
Vaikka päivä seikkailuineen oli ollut pitkä, jaksoimme viiden hengen voimin vielä lähteä vaporetto-matkalle Venetsian “pääkatua” Canal Grandea pitkin ihailemaan kanaalin rannan rakennuksia iltavalaistuksessa. Kyllä kannatti, koska San Marcon aukiokin oli lähes tyhjä ihmisistä ja sääkin oli vielä sopivan leuto.
Su 5.11.
Yön aikana oli tuuli noussut ja sää muuttunut sateisemmaksi ja viileämmäksi.
Matkustimme vaporetolla San Marcon pysäkille ja totesimme tuulen nostaneen vettä torille ja
monet turistit olivat hankkineet kenkiensä suojaksi kokoon käärittävät pitkävartiset saappaat.
Myös tulvatasoja oli rakennettu kävelyteiksi, koska San Marcon aukio lainehti nyt vettä.
Me siirryimme tutustumaan bysanttilaiseen tyyliin rakennettuun Dogen palatsiin.
Venetsian tasavallan keskuspaikkana toimineessa upeassa rakennuksessa oli neuvoston kokoussali, tuomioistuin, vankila ja rakennus oli toiminut myös useimpien dogejen virka-asuntona. Rakennuksen kerroksiin nousimme kultaista portaikkoa pitkin ja sisätiloissa pääsimme ihailemaan mm. loistavia Tintoretton maalauksia. Erityisesti suuren neuvoston salin seinä- ja kattomaalaukset olivat vaikuttavia.
Vankilan puolelle siirryimme kuuluisaa Huokausten siltaa pitkin. Nimensä silta on saanut
Lordi Byronin säkeiden mukaan: “ Seisoin Venetsiassa Huokausten sillalla, toisella puolellani
palatsi, toisella puolellani tyrmä. ”Väitetään vankien huokaillen katselleen sillan pienistä aukoista vapauteen matkallaan tyrmään. Palatsikierroksen jälkeen oli loppupäivä vapaata. Itse piipahdin loisteliaassa mosaiikki-lattiaisessa Pyhän Markuksen kirkossa.
Ma 6.11.
Viimeisenä päivänä jatkoimme jokainen tavallamme tutustumista Venetsiaan. Itse käväisin
läheisellä rautatieasemalla vilkaisemassa italialaisia junia. Ajelimme myös vielä tänään vaporetolla käyttäen saamiamme päivälippuja hyödyksemme. Säätila oli pilvinen ja tuulinen, mutta sadetta ei onneksi saatu niskaamme.
Viimeiset tuliaisostokset tuli hankittua ja päivän päätteeksi kokoonnuimme ensimmäisenä iltana
tutuksi tulleeseen Trattoria da Mimmoon läksiäisillalliselle. Haitaristi kävi viihdyttämässä meitä soiton ja laulun kera ruokailun aikana. Päivät tässä autottomassa maailmassa sujuivat muuten varsin mukavasti, mutta matkalaisia kiusannut sairaus kiersi ikävästi henkilöstä toiseen ja monen matka häiriintyi sen vuoksi.
Ti 7.11.
Venetsiasta lähdön aamuna vesisade tuli saattelemaan. Siinä tilanteessa tuntui hyvältä jättää sateinen kaupunki. Vaporetolla matkasimme bussialueelle, jossa tuttu kuljettajamme
pakkasi laukut autoon ja suuntasimme kohti Milanoa. Yhden automarket-pysähdyksen taktiikalla saavuimme perille Milanoon. Milanossa kävelimme kaupungin keskustaan valtavan goottilaisen katedraali Duomon luokse. Tämä katedraali on Euroopan toiseksi suurin. Suuren riemukaaren alta astelimme valtaisan kauppakeskus Galleria Vittorio Emanuele II:n, jonka käytävän kupoli kohoaa 47 metrin korkeuteen, läpi vilkaisemaan Milanon La Scalan oopperataloa.
Sen jälkeen jokainen sai taas vapaasti tutustua haluamaansa paikkaan - näinollen osa ehti käydä katedraalissa, ostoksilla ja syömässä ja osa ei taas ihan kaikkea ehtinyt kokea.
Lähtöajan koittaessa tapasimme Piazza del Duomon laidalla ja suuntasimme bussille.
Sitä jouduimmekin sitten odottelemaan hieman pitempään, koska kuljettajalla oli ollut hieman
vaikeuksia poliisin kanssa johtuen matkanteon tauotuksesta.
Lopulta kuitenkin kyytimme saapui ja siirryimme Malpensan kentälle ja edelleen Finnairin
koneeseen, joka myöhään illalla laskeutui kotimaahan.Tähän mennessä uskon kaikkien selviytyneen matkan rasituksista, vaikka tietooni kantautui, että moni sairasti vielä kotimaahan päästyäänkin tuon taudin, joka osaa kiusasi jo matkan aikana.
Kiitän lämpimästi matkaseurasta, kanssanne oli mukava matkustaa!
Tuija Siekkinen
Comments