Maanantaiaamuna 4.9. ryhmämme kokoontui Länsisatamaan ja siirtyi liput saatuaan Eckerö Linen M/S Finlandian kokoustiloihin, jonne oli varattu käyttöömme kokoustila laivamatkan ajaksi. Tilaan kuului myös aamiaistarjoilu ja matka sujuikin vauhdikkaasti ensin aamiaisesta nauttien ja sen jälkeen rupatellen edessä olevaa matkaa odottaen.
Tallinnassa meitä olivat vastassa oppaamme Virve Vast ja kuljettaja Rein tilavalla bussilla, josta tuli meidän ”päiväkotimme” muutamaksi päiväksi.
Aluksi matkasimme Haapsaluun, pienen pysähdyksen teimme matkan varrella, jolloin hankimme evästä iltaa varten, sillä perillä hotellissamme ei olisi mitään tarjoilua enää ilman ennakkotilausta saatavilla. Virossa oli kesäkausi päättynyt, joten hotellien toiminta Hiidenmaalla oli pienimuotoista.
Haapsalussa lounaspaikkanamme oli Väike-järven rannalla sijaitseva Hestia Spa -hotelli, jossa meille tarjoiltiin todella maistuva lounas. Lounaan jälkeen matkamme jatkui Rohukülan lauttasatamaan ja bussissa istuen siirryimme lauttaan. Lautalla poistuimme bussista matkan ajaksi yläkannen matkustajatiloihin ja vietimme siellä matkan ajan Hiidenmaalle Heltermaan satamaan. Ennen rantautumista siirryimme takaisin bussiin ja näin matka pääsi välittömästi jatkumaan kun lautta kiinnittyi laituriin.
Ajelu jatkui Käinan alueelle, missä myös yöpymispaikkamme Kassarin Puhkekeskus-hotelli sijaitsi. Ennen hotelliin saapumista vierailimme läheisessä Kassarin Hiiumaan museossa ja saimme ensikosketuksen Hiidenmaan historiaan paikallisen oppaan esitellessä saaren historiaa ja kulttuuria aina 1200-luvulta lähtien museossa esillä olleen näyttelyn avulla.
Seuraavaksi siirryimme hotelliin ja majoituimme huoneisiimme.
Illan yllätykseksi oli oppaamme Virve autonkuljettajamme kera järjestänyt ulos pienimuotoisen tervetulotilaisuuden. Nautimme lasilliset kuohuvaa pienten makupalojen kera ja viihdyimme lähes pimeän tuloon saakka keskustellen ulkosalla hotellin kauniin puutarhan pöytien äärellä.
Tiistaina 5.9. aloitimme aamumme aamiaisella. Hotellissa ei muita vieraita ollut, joten nautimme aamupalan ”herroiksi” omassa seurueessamme.
Aamupalan jälkeen paikallinen opas olikin saapunut paikalle ja siirryimme bussiin.
Ensimmäisenä kohteenamme oli virolais-suomalaiskirjailijan Aino Kallaksen kesäkoti.
Tutustuimme pieneen kesäkotiin sekä sisältä että ulkoa.
Seuraavana kohteena oli Orjakun lintutorni, josta ihailimme avautuvaa merimaisemaa ja sisällä tornin tiloissa tutustuimme kuvin ja tekstein esillä oleviin vesilintutietoihin. Rannalla laiduntavat lehmät tulivat myös ihmettelemään ryhmäämme.
Lintutornilta matka jatkui Vaelman vanhaan villatehtaaseen. Tässä pitkässä valkoisessa kivitalossa kehrätään edelleen villalankaa 100 vuotta vanhoilla koneilla perheyrityksen
´Hiiu Vill´ voimin. Saimme kuulla tehtaan koneiden pauhun ihan konkreettisesti.
Eipä sitä ilman kuulosuojaimia kovin kauan kestä kuunnella. Tehtaassa oli myynnissä erilaisia villatuotteita ja monen tuliaispussiin taisi sieltä tarttua lämpimiä, villalta tuoksuvia ostoksia.
Matka jatkui ja seuraava pysähdyspaikka oli upea barokkityylinen Suuremoisan kartano suurenmoisine puutarhoineen, joiden monipuoliseen kasvi- ja kukkaloistoon tutustuimme kiertokävelyllä puutarhassa.
Kartanon jälkeen suuntasimme Hiidenmaan pääkaupunkiin Kärdlaan, jossa kiertoajelun aikana ihailimme vehreän kaupungin upeita puutarhoja pienten puutalojen ympärillä. Kärdla on kasvanut pienestä, luultavasti jo 1300-luvulla olemassa olleesta, ruotsalaisesta kylästä saaren pääkaupungiksi. Nimi Kärdla tuleekin ruotsin kielestä ja se tarkoittaa soista, märkää laaksoa. Kaupunki alkoi kehittyä nopeasti sen jälkeen kun Ungern-Sternbergit perustivat sinne vuonna 1829 tekstiilitehtaan, jonka perustuotannoksi muodostui huolellisesti työstetty villakangas - verka. Kiertoajelun päätteeksi lounaspaikkamme Kärdlan satamassa oli ravintola Kork.
Lounaan jälkeen oli kohteena Reigin kirkko, jonka Aino Kallas teki kuuluisaksi kirjassaan Reigin pappi. Reigin kirkko ei sijaitse Reigin kylässä, kuten voisi luulla, vaan Pihlan kylässä. Reigin kirkon rakennutti paroni Otto Reinhold Ludwig von Ungern-Sternberg oman käden kautta kuolleen poikansa muistoksi. Kirkon arvokkain osa on sen taidekokoelma.
Lopuksi piipahdimme vielä paikallisella Ristimäellä, jonka synnystä on olemassa erilaisia selityksiä. Todennäköisimpänä pidetään tarinaa maanomistaja Stenbockin vuonna 1781 Reigin kylässä asuneiden ruotsalaisten karkottamisesta Ukrainaan, jolloin ruotsalaiset pystyttivät ristejä hyvästiksi paikalle, joka oli ollut heidän kotinaan useita satoja vuosia.
Nykyisin on tapana, että ristejä paikalle tekevät ensimmäistä kertaa saarelle saapuvat tuomaan hyvää onnea.
Vielä ennen seuraavaa lauttamatkaa tutustuimme uuteen Tuuletorn-elämyskeskukseen.
Siellä on nykyaikaisin, interaktiivisin tavoin kerrottu Hiidenmaan luonnosta, historiasta ja kulttuuriperinnöstä. Tuuletorn on ympärivuotinen ajanviettopaikka sopien koko perheelle sisältäen mm. 20-metrisen kiipeilyseinän, joka on visuaalisesti muotoiltu tuulenpyörteeksi.
Seuraavaksi siirryimmekin Sorun satamaan jatkaaksemme matkaamme lautalla Viron suurimmalle saarelle, Saarenmaalle. Lauttamatka oli nyt lyhyempi, mutta toimimme samoin kuin edellisellä lautalla ja lautasta poistuimme bussillamme Triigin satamassa.
Bussi kuljetti meidän Saarenmaan pääkaupunkiin Kuressaareen ja siellä majoituimme GOSPA-hotelliin (Georg Ots Spa hotel).
Keskiviikkona 6.9. aamiaisen jälkeen saimme taas uuden paikallisen oppaan seuraamme ja hänen opastamanaan tutustuimme aluksi 1300-luvulta peräisin olevaan Kuressaaren piispanlinnaan, joka sijaitsee kauniin puiston ja vallihaudan sisällä. Piispanlinna on Baltian maiden ainoa keskiaikainen linnoitus alkuperäisessä asussaan.
Kaupunkikiertoajelulla pääsimme ihailemaan sen kauniita klassismintyylisiä taloja ja pääaukiolla säilyneitä barokkikaudelta peräisin olevia rakennuksia - raatihuonetta ja vaakataloa. Kierroksen jälkeen matkasimme ihmettelemään Viron suurinta luonnonihmettä Kaalin meteoriittikraatterikenttää, josta löytyy yhteensä yhdeksän meteoriittikraatteria. Kraattereista näimme parhaiten suurimman pääkraatterin.
Paikka on tunnettu matkailukohde ja lähistölle on muodostunut suuri matkailukeskus ja myös ruokailu- ja kahvipaikkoja.
Virossa on meteoriittikraattereita muuallakin, joista yksi on Hiidenmaan Kärdlassa.
Seuraavaksi matka jatkui Anglaan ja sen hienolle tuulimyllymäelle. Viisi komeaa tuulimyllyä esittäytyi meille kauniissa aurinkoisessa säässä. Näistä myllyistä yksi jauhaa edelleen tuulivoimalla jauhoja. Pääsimme myös tutustumaan paikan perinnekulttuurikeskukseen katsellen siellä mm.vanhoja käsityökoneita. Keskuksessa järjestetään erilaisia käsityötaitoja opettavia työpajoja. Viehättävässä ravintolassa nautimme päiväkahvit.
Bussimatkamme jatkui rannalle ja pääsimme ihailemaan merimaisemia Saarenmaan korkeimmalta rannalta, Pangan rantajyrkänteeltä. Pengermän ylin korkeus on 21,2 metriä ja se kohoaa paljastuneena kalkkikivimuurina suoraan merestä.
Vierailimme Kihelkonnan Pyhän Mikaelin kirkossa, joka kuuluu saaren vanhimpien kirkkojen joukkoon. Kirkko on rakennettu 1200-luvulla ja komea torni siihen on rakennettu vasta 1800-luvulla. Erikoisuutena on erillään seisova kellotorni - kampaniili, joka on harvinaisuus Virossa.
Kirkolta matkasimme Viron vanhimman kansallispuiston, Vilsandin, tiedotuskeskukseen, joka sijaitsee Loonan kartanon alueella. Täällä katsoimme aluksi filmiesityksen ja tämän jälkeen kuulimme tiedotuskeskuksen oppaan selostuksen Vilsandin kansallispuiston toiminnasta ja eläimistöstä ja tutustuimme esillä oleviin näyttelyihin.
Vilsandi koostuu n. 150 saaresta sekä merialueesta ja on lähes asumaton. Se on eläimistön ja kasviston aarreaitta ja orkideaparatiisi.
Saarenmaalla kasvaa luonnonvaraisena 36 eri orkidealajia.
Paikallisella oppaallamme oli yllätys takataskussaan ja poikkesimmekin paluumatkalla pikaisesti hänen omassa valtakunnassaan Selgasen kylässä.
Kuressaareen paluumatkan aikana pääsimme ihan konkreettisesti kokemaan ”peruutusmatkaa”, sillä luontokeskuksesta lähtiessämme emme päässeetkään etenemään valittua reittiä, sillä kapealla tiellä oli puiden lastausajoneuvo työssä ja iso bussimme ei päässyt sitä ohittamaan. Näin ollen joutui bussimme peruuttamaan muutamia kilometrejä, että pääsimme kääntymään ja palaamaan takaisin Kuressaareen toista tietä.
Tämän kierroksen jälkeen jo maistuikin ruoka ja ruokailupaikaksemme oli varattu Ku Kuu-ravintola vastapäätä piispanlinnaa
ja loppuilta olikin vapaata aikaa kierrellä kaupungilla tai mennä kylpylään.
Torstaiaamuna 7.9. pakkasimme aamiaisen jälkeen tavarat bussiin ja lähdimme kotimatkalle.
Matkalla oli kuitenkin vielä viehättävänä pysähdyspaikkana Muhun saari. Saaren keskustassa kävimme leipäostoksilla, sillä Muhun kuuluisaa mustaa leipää sai uunituoreena suoraan leipomosta ja päiväkahvit pääsimme nauttimaan peltojen keskelle aurinkoiseen Seitsemän tuulen puutarhaan, jossa puutarhan kukkien ja hedelmien lisäksi silmäniloa toivat talon emännän erilaiset keramiikkatyöt.
Lauttamatka Muhulta mantereelle oli hyvin lyhyt verrattuna aiempiin. Kahdeksan kilometrin matka Kuivastusta Virtsuun kesti vain vajaan puoli tuntia.
Tallinnassa olimme hyvissä ajoin ennen laivan lähtöä ja paluumatkalla nautimme laivalla vielä buffet-illallisen. Vatsat täynnä saavuimme kotisatamaan ja jälleen kerran yhtä mielenkiintoista ja mukavaa matkaa rikkaampina.
