Jo vuonna 2022 suunnitteilla ollut matka päästiin vihdoin toteuttamaan keväällä 2023.
Aikaisin maanantaiaamuna 22.5. oli 29 matkailijaa valmiina lähtöön Helsingistä Kiasman tilausajopysäkiltä, josta Pohjolan Matkan bussi ja kuljettajamme Jussi lastasi meidät kyytiinsä.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Tampereen kupeessa Pirkkalan ABC:llä ja siellä nautimme aamukahvit maukkaiden sämpylöiden kera.
Matka jatkui kohti Pohjanmaan lakeuksia ja parin tunnin ajon jälkeen pysähdyimme Jalasjärvellä Jokipiin Pellavan tehtaanmyymälässä idyllisessä tehdasmiljöössä. Sieltä löytyikin monelle matkan ensimmäiset tuliaiset kauniiden pellavatekstiilien muodossa.
Seuraava kohde oli Isokyrössä, joen varrella entiseen Kyrönmaan meijerirakennukseen vuonna 2014 perustettu Kyrön Distillery ja sen vierailukeskus ravintoloineen. Tässä meijerissä on muuten aikanaan kehitelty kaikille tuttu Oltermanni-juusto. Vierailukeskuksen ravintolaan meille oli varattu maittava noutopöytälounas, josta nautimme hyvällä ruokahalulla. Lounaan jälkeen tutustuimme tislaamon tiloihin ja kuulimme tislaamon syntyhistoriasta kertomuksen.
Alkunsa ruisviskin tislausidea sai saunan lauteilla viiden ystävyksen ihmettelystä siitä, miksei Suomessa tehdä viskiä rukiista. Päätettiin yhdessä perustaa viskitislaamo, joka aloitti toimintansa vuonna 2014.
Ongelmana oli, että ruisviskin valmistus vaati vähintään kolmen vuoden tynnyrikypsytyksen, eikä tuottoa näin ollen olisi saatavissa kuin aikaisintaan kolmen vuoden päästä tuotannon aloittamisesta. Laskut oli kuitenkin maksettava ja näin syntyi päätös ginin tislauksesta. Vain vuosi tislauslupien saannin jälkeen, yrityksen Napue Gin voitti Isossa-Britanniassa järjestetyn Paras Gini-kilpailun Gin&Tonic-sarjan. Näin Napue Ginin kysyntä kasvoi hurjasti ja tämän vuoksi viskituotanto viivästyi, ensimmäiset viskit valmistuivat siten vuonna 2017.
Kyrön viski tislataan 100% suomalaisesta täysjyvärukiista skotlantilaistyyppisellä pannu-tislauksella ja se kypsyy tammitynnyreissä 3-5 vuotta. Paikan erikoisin rakennus olikin halli, jossa säilytetään näitä tynnyreitä. Rakennus oli ulkonäöltään kuin lautalato, vaikka pinta oli kaikkea muuta kuin lautaa. Betoninen ulkopinta oli muotoiltu vanhan harmaantuneen laudan näköiseksi ja muotoiseksi ja oli myös tullut näinollen erittäin paljon kalliimmaksi rakentaa
(400 000 €!)
Isokyröstä matka jatkui kohti Vaasaa, siellä otimme kyytiin oppaamme Virpi Niemisen Vaasan kaupungintalon edestä.
Oppaan kanssa vierailimme ensin noin 10 kilometrin päässä Vaasan keskustasta sijaitsevassa Strömsön huvilassa, joka on monille tuttu samannimisestä ruotsinkielisen Ylen lähettämästä TV-ohjelmasta. Strömsössä kaikki onnistuu aina hyvin ja ohjelma onkin synnyttänyt sanonnan: ”Ei mennyt ihan kuin Strömsössä”, mitä voi käyttää silloin, kun asiat eivät menekään ihan suunnitellusti.
Tilan historia alkaa kuitenkin jo 1850-luvulta, ja kauppias Jakob Finnilän perhe osti tilan ja huvilan vuonna 1881 ja perhe vietti siellä koko kesän. Silloin sinne saavuttiin höyrylaivalla. Vaasan kaupunki omistaa nykyisin huvilan ja vuokraa sitä Ylelle eli huvila ympäristöineen toimii nykyisin TV-studiona, jossa valmistetaan ruokaa, askarrellaan, tehdään käsitöitä ja puutarhatöitä sekä haastatellaan vieraita. Ensimmäinen ohjelma lähetettiin Strömsöstä jo vuonna 2002. Ohjelma on hyvin suosittu Suomessa ja sitä on esitetty myös Ruotsissa ja Norjassa. Alueelta löytyy myös huvimaja, puutarhatalo, puutarha, kasvimaa ja sauna. Lähiranta on kaupungin yleinen uimaranta, joka on erittäin suosittu.
Kiertelimme tutustumassa tiloihin ja oli hauska todeta, että tilat näyttivät paljon pienemmiltä kuin mitä television kautta saattoi kuvitella. Paikka oli erittäin viehättävä, täynnä monipuolisia ohjelmissa käytettäviä materiaaleja ja tavaroita ja itse vanha huvilarakennus oli varsin tunnelmallinen ja kaunis paikka.
Strömsön vierailun jälkeen teimme kiertoajelun Vaasan kaupungin alueella ja kuulimme Vaasan elämästä ennen ja nyt. Vaasan vanha nimi oli Nikolainkaupunki. Nykyinen nimi Vaasa otettiin käyttöön vuonna 1611. Vanha Vaasa sijaitsi Mustasaaren alueella ja paloi vuonna 1852. Siellä näimme jäljelle jääneitä raunioita. Carl Axel Setterberg laati uuden Vaasan asemakaavan 1800-luvulla ja suunnitteli myös paljon rakennuksia sinne, kuten Vaasan kirkon.
Merenkurkku on kapeimmillaan Vaasan kohdalla ja Uumajaan on matkaa vain 80 kilometriä.
Vaasasta oli meriyhteys Ruotsiin jo 1600-luvulla ja satama on ollut tärkeä, mutta myös maannoususta johtuen vaikeasti hallittava alue Vaasalle. Vaskiluodon ulkosataman perustamisella vuonna 1893 ratkaistiin satamavaikeudet. Alueen isoina työnantajina ovat toimineet ja toimivat edelleen Wärtsilä ja ABB (ent. Strömberg). Meidän silmissämme herättivät ihmetystä Vaasan sataman alueella makaavat valtavat tuulivoimalaitoksissa käytettävät siivet. Pituutta niillä on 65 metriä ja painoa 14 tonnia.
Suomen toinen hovioikeus perustettiin Vaasaan vuonna 1776. Myös merenkulkuoppilaitos, teknillinen reaalikoulu ja kauppakoulu tulivat kaupunkiin jo 1800-luvun alkupuolella ja Vaasassa toimi Suomen ensimmäinen yleinen kirjasto. Vaasa olikin jo 1900-luvun alkupuolella yksi Suomen suurimmista kaupungeista ja edelleen Vaasa tunnetaan yliopistokaupunkina ja suomenruotsalaisten kulttuurikeskuksena.
Kiertoajelun lopuksi saavuimme yöpymispaikkaamme Scandic Vaasaan ja majoituimme sen uudempaan osaan. Aikaisen herätyksen, koko päivän matkustamisen sekä elämysten jälkeen unta ei tarvinnut kauaa odotella.
Tiistaiaamuna 23.5. maittavan aamiaisen jälkeen pakkasimme laukkumme bussiin ja matka suuntasi Merenkurkun erikoiselle kahden valtion väliselle maailmanperintöalueelle, jonne mennään ylittämällä Suomen pisin silta, Raippaluodon silta.
Oppaamme Virpi kertoi meille Merenkurkun historiasta ja näin tutustuimme Suomen ainoaan luonnonperintökohteeseen, joka on UNESCO:n maailmanperintöluettelossa. Matala kohtaa korkean: Merenkurkun saaristo ja Ruotsin Korkearannikko muodostavat yhteisen maailmanperintökohteen Unescon listalla. Yhteistä alueille ovat jääkauden jäljet ja edelleen jatkuva maankohoaminen. Yhdessä Ruotsin Korkearannikon kanssa matala Merenkurkun saaristo muodostaa parhaan paikan maailmassa kokea ja ymmärtää viimeisen jääkauden aiheuttamaa maankohoamista.
Bussi parkkeerattiin Björköbyn Svedjehamnin parkkipaikalle ja siitä ne, joiden jalat toimivat paremmin, kävelivät n. 800 metrin matkan Saltkaretin (suola-astia) näkötornille ihailemaan maisemia, jotka jääkausi oli synnyttänyt pyykkilautamoreenien muodostamaksi kivikkoiseksi saaristoksi. Alueen tekee ainutlaatuiseksi jääkauden muovaama, jatkuvasti ja nopeasti kohoava kivikkoinen saaristo, jossa maa kohoaa n. 8 mm:n vuosivauhdilla.Yhteistä alueille ovat jääkauden jäljet ja edelleen jatkuva maankohoaminen. Huonompijalkaiset viihtyivät toisten näkötorniretken ajan tutustuen punaisten venevajojen täyttämään satamaan ja seuraillen lintujen kevätelämää aurinkoisessa säässä.
Ennen paluuta Vaasaan piipahdimme vielä ihmettelemässä Raippaluodon vuonna 1781 rakennettua, voimakkaasti eteläänpäin kalleellaan olevaa vanhaa kirkkoa. Siihenkin syynä maa-aineksen erilaisuus kirkon rakennuspaikalla. Kirkko on aikanaan rakennettu rantaan ja nykyisin se on kilometrin päästä rannasta - selkeä todiste maankohoamisesta.
Merenkurkusta ajoimme bussilla suoraan Vaasan satamaan ja nousimme upeaan Wasalinen Aurora Botnia-laivaan.
Laivalla ei ollut ruuhkia ja nautimme rauhassa upeasta saaristolaisbuffetista ja ihailimme merimaisemia matkalla Ruotsin Uumajan satamaan.
Satamassa pääsimme nopeasti ulos laivasta ja jatkoimme matkaa bussilla Scandic Umeå Syd hotelliin. Ilta oli varattu vapaaseen oleskeluun.
Keskiviikko 24.5. aloitettiin tuttuun tapaan aamiaisella, jonka jälkeen luovutimme huoneet, pakkasimme auton ja siirryimme parin kilometrin päässä sijaitsevaan Uumajan keskustaan, missä oli vapaata aikaa ostoksiin ja kaupunkiin tutustumiseen.
Lounaspaikka oli varattu meille n. 10 kilometrin päästä keskustan ulkopuolelta kauniissa maalaismaisemassa olevasta vanhasta rakennuksesta, jossa kestikievari Brännlands Wärdhus sijaitsi. Alueen punaisiksi maalatut rakennukset - sotilaiden mökit, navetta sekä majatalo ovat muisto puolustusvoimien värväysjärjestelmästä ja rakennettu vuoden 1850 jälkeen.
Ruokailimme mahtavassa salissa ja ruokailun jälkeen saapui seuraamme meidän Uumajan oppaamme Tapio Alakörkkö, jonka kanssa lähdimme tutustumaan Uumajaan kiertoajelun muodossa.
Kuten monet Skandinavian kaupungit, myös Uumaja on aikoinaan palanut, kahdesti. Tuhoisan vuoden 1888 tulipalon jälkeen asukkaat istuttivat koivuja leveille kaduille estääkseen tulipaloja leviämästä tulevaisuudessa. Kaupunkiin on istutettu joidenkin arvioiden mukaan yli 3000 koivua. Tämän seurauksena Uumajaa kutsutaan koivujen kaupungiksi.
Uumaja on kahden yliopiston kaupunki ja sen kampukset ovat suuret. Se on Pohjois-Ruotsin suurin kaupunki, joka on kasvanut pienestä kylästä dynaamiseksi ja innovatiiviseksi kaupungiksi. Kiertelimme Uumajan joen rannoille kasvanutta kaupunkia nähden komean Kulttuurikeskus Vävenin, kirkkoja, vanhan kauniisti kunnostetun rautatieaseman
ja Raatihuoneen toreineen.
Harmillisesti Uumajassa oloaika tällä reissulla jäi lyhyeksi, joten esim. kitaramuseossa käynti jäi toiseen kertaan. Emme onnistuneet saamaan hotellimajoitusta ihan keskustasta Uumajassa olleen tapahtuman johdosta ja shoppailukaupungin maine jäi kokematta eli uusi pidempi matka on varmaan tehtävä! Uumajan kiertoajelu päättyi Västerbottens Museoon, jossa pääsi lopuksi tutustumaan alueen kulttuurihistoriaan.
Museolta suuntasimme jälleen satamaan ja Aurora Botnialla merenkurkun ylitettyämme saavuimme puolen yön aikaan sateiseen Vaasan satamaan ja matkan päätteeksi asetuimme tuttuun Scandic Vaasaan loppuyöksi nukkumaan.
25.5. torstaiaamu valkeni aurinkoisena yöllisen sateen jälkeen ja aamiainen vatsoissamme olimme taas tutuksi tulleet bussin istuimet allamme.
Matka jatkui Närpiöön. Närpiöläisen oppaamme Inger Granforsin kera tutustuimme aluksi 1400-luvulta peräisin olevaan Pyhän Marian kivikirkkoon
ja sen pihapiirissä Suomessa ainutlaatuisena säilyneisiin kirkkotalli-rivistöihin. Talleissa kirkossa kävijät pitivät kirkonmenojen aikana hevosiaan.
Seuraavaksi vierailimme tomaatteja ja kukkasia kasvattavalla kasvihuoneella kuullen sen toiminnasta ja tietenkin ostimme mukaamme raikkaita tuoreita kasviksia, upeita kesäkukkiakin olisi ollut tarjolla, mutta niitä emme halunneet bussissa kuljettaa. Närpiön kasvihuoneet tuottavat maamme tomaateista n. 60 % ja kurkuista 35 % ja ovat suuri työllistäjä kaupungissa.
Lounaan nautimme upeassa kasvihuoneravintolassa Lind´s Kökissä ja mitkä ruuat!!!
Tuoreempaa ja maistuvampaa ei ole aiemmin vastaantullut. Myös ympäristö oli viehättävä, sillä harvoinpa sitä Suomen oloissa syö lounasta kahvipensaan tai sitruunapuun katveessa. Ravintolassa kasvaa 200 erilaista syötävää kasvia ja kukkaa.
Kiertoajelumme jatkui vielä pieneen ja viehättävään Kristiinankaupunkiin, jonka Pietari Brahe perusti vuonna 1649 vahvistaakseen Pohjanlahden kaupankäyntiä. Kaupungin keskustan ruutukaava on parhaiten säilynyt suurvalta-ajan kaupunkikaavoitus. Kaupunki ei ole koskaan palanut ja rakennukset ovat eri aikakausilta.
Hyvästeltyämme oppaamme aloitimme paluumatkan. Forssassa pidimme vielä tauon ennen saapumista Helsinkiin.
Matka sujui erittäin hyvin säidenkin osalta, sadetta saimme vain paluumatkalla Ruotsista ja se ei ketään haitannut.
Comments