Päiväretki Kemiönsaareen 11.6.2026
- VR Matkailijat
- 7 days ago
- 4 min read
Tämän vuoden kesäkauden avaus tehtiin päiväretkenä Kemiönsaaren kuntaan 11.6.2026.
25 matkailijaa lähti mukaan ED-Matkojen suunnittelemalle retkelle Helsingistä keskustasta -
jo tutuksi tulleelta Kiasman tilausajopysäkiltä.
Menomatkalla pidimme pienen jaloittelutauon Suomusjärvellä Kivihovin liikenneasemalla, jossa oli sen verran mukavasti lähileipomon tuotteitakin tarjolla, että paluumatkan pysähdykselle saattoi bussimatkan aikana laatia ostoslistan valmiiksi.
Kemiönsaareen saavuimme ylittämällä Strömman kanavan. Tämän alueen on Museovirasto määritellyt yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.
Strömman kanava on Suomen ainoa paikka, jossa voi havaita ilman apuvälineitä selvästi vuorovesi-ilmiön.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Kemiön keskustassa komean Kemiön kirkon, Pyhän Andreaksen kivikirkon piha. Siellä oli kunnan ylläpitämä yleinen WC-tila erillisessä rakennuksessa kirkon vieressä, jota piti hieman ihmetellä ja myös testata.
Kemiönsaarelainen oppaamme Marjatta oli kirkolla meitä vastassa ja hänen kanssaan siirryimme aluksi kirkon hautausmaalle ja aloitimme liikemies ja taidemesenaatti Amos Andersonin (1878-1961) tarinan seuraamisen tämän hautakiven luota. Amos Anderson oli syntyisin Kemiönsaaarelta ja tuli tunnetuksi taloudellisesti merkittävänä henkilönä. Hän kiinnostui jo aikaisin kirkosta, uskonnosta sekä kirkkotaiteesta ja -musiikista ja auttoi myöhemmin opettajiaan raha-lahjoituksin sekä avusti rahallisesti monien kirkkojen restaurointia mm. Turussa, Naantalissa ja Kemiössä.
Vuonna 1922 hän lahjoitti huomattavan summan Kemiön kirkon restaurointiin ja vaikutti kuorin lasimaalauksen muotoon. Arkkitehtina oli professori Armas Lindgren, joka piirsi myös lasimaalauksen alttarin yllä olevaan ikkunaan Amos Andersonin ohjeiden mukaan. Kirkon sisällä saimmekin kuulla ja todeta, että hän oli antanut kasvonpiirteensä yhdelle viisaista miehistä ja hänen äitinsä oli saanut olla mallina Neitsyt Marialle.
Andersonin hautamerkki oli pystytetty vuonna 1963 ja sen lähistöllä oli myös hänen sukulaistensa hautoja. Hautausmaalta siirryimme tutustumaan kirkon sisätiloihin.
Kemiön kirkon tarkka rakennusaika ei ole tiedossa, luultavasti paikalla on ollut puukirkko ennen nykyistä harmaakivikirkkoa, joka on rakennettu 1400-luvulla. Kirkon muoto muuttui vuonna 1781, kun tuhoisa tulipalo hävitti kaiken katosta ikkunoihin ja koko kiinteän sisustuksen, kuten saarnastuolin ja penkit. Palon jälkeen kirkkoa korjattiin vuosina 1786-88, kirkon kellotapuli rakennettiin kiinni kirkkoon, kattoa madallettiin ja ikkunoita lisättiin.
Vuosien kuluessa on kirkossa tapahtunut monia muutoksia ja vuonna 1903 kirkko restauroitiin vielä Lars Sonckin johdolla ennen jo mainitsemaani seuraavaa Amos Andersonin kustantamaa restaurointia. Tämänkin jälkeen kirkko on saanut erilaisia korjauksia.
Kirkkoon oli alttaritaulun ”Kristus Getsemanessa” maalannut Elin-Danielsson-Gambogi vuonna 1897. Tämä maalaus oli saanut väistyä sivuseinälle, kun kuori-ikkunan lasimaalaus valmistui.
Kirkolta jatkoimme matkaa eteenpäin kohti saaren keskiosaa ja kuuntelimme oppaamme kerrontaa Kemiönsaaresta ja auton ikkunoista vilahtelevista rakennuksista ja maisemista.
Nyt alkoikin olla jo lounasaika ja lounaalle pääsimme keskelle Kemiönsaarta Labbnäsin lomakotiin, joka myös on kuulunut Andersonin vaikutuspiiriin ja hänen komea muotokuvansa seurasi seinältä meidän ruokailuamme.
Buffetpöytä oli monipuolisen runsas ja maittava ja Martta-periaatteella tehty käyttäen lähinnä paikallisia tuotteita.
Tämä lomakodiksi muuntautunut rakennus oli aikaisemmin1600-luvulla toiminut Dragsfjärdin pappilana ja Anderson oli ostanut sen seurakunnalta1950-luvulla ja lahjoittanut sitten myöhemmin Kemiönsaaren ruotsinkielisille Martoille, joiden johdolla se oli muutettu lomakodiksi.
Tämä kauniilla paikalla Dragsfjärden- järven rannalla sijaitseva lomakoti on avoinna vain tilauksesta, mutta siellä järjestetään paljon erilaisia tapahtumia ja retriittejä.
Vatsat täynnä jatkoimme matkaa pääkohteeseemme Amos Andersonin vuonna 1927 kesäasunnokseen hankkiman Söderlångvikin tilan kartanolle.
Nykyisin kartanoon kuuluvat suuret metsä-ja vesialueet, kuuluisat omenaviljelmät, koti-ja taidemuseo ja lisäksi ravintola, jäätelökahvila ja puoti unohtamatta alueella sijaitsevia luonto- ja kulttuurireittejä.
Söderlångvikiin kuuluville alueille perustettiin vuonna 2000 lähes 500 hehtaarin luonnonsuojelualue rantaviivaa pitkin ja vuonna 2019 Purunpään niemellä suojattiin vielä 200 hehtaarin metsäalue.
Museo-ja ravintolapalvelujen sekä kulttuuri- ja luontopolkujen muodossa alue tarjoaa kävijöille hienoja kokonaiselämyksiä.
Itse tila mainitaan ensimmäisen kerran jo vuonna 1511.
1700- ja 1800 -luvulla tilan omistivat pidemmän aikaa suvut, jotka omistivat myös ruukit Taalintehtaalla ja Björkbodassa.
Söderlångvik oli Amos Andersonille sekä kesäresidenssi että edustushuvila. Vanhaa hirsistä päärakennusta korjattiin ja laajennettiin vuosina 1934-35 ja vielä 1937-38 rakennukseen lisättiin kaksi siipeä tiilestä. Päärakennus on henkilöhistoriallinen museo, jossa on taideteoksia Andersonin omasta taidekokoelmasta ja Helsingissä sijaitsevan Amos Rexin ja Konstamfundetin kokoelmista.
Andersonin kuoleman jälkeen kartano siirtyi Konstamfundetin omistukseen.
Kävellessämme kohti kartanoa pysähdyimme ihastelemaan alhaalla levittäytyvää omenapuutarhaa, josta vain osa oli silmiemme tavoitettavissa, sillä tilan alueilla hoidetaan yhteensä 50 000 omenapuuta. Omenanviljely aloitettiin tilalla vuonna 1944 ja tila on edelleen yksi Suomen suurimmista omenantuottajista. Nykyisin siellä syksyisin vietettävä Omenapäivä on yksi Kemiönsaaren suosituimmista tapahtumista.
Söderlångvikissä on tarhattu mehiläisiä yhtä kauan kuin tilalla on viljelty omenapuita.Tilan mehiläisten päätehtävänä on omenankukkien pölyttäminen.
Sisällä Söderlångvikin kartanossa kuulimme oppaamme kertomana tarinoita Amoksen elämästä siellä. Museo on siitä poikkeuksellinen, että siellä saa tuoleille ja sohville istua ellei toisin ole erikseen mainittu. Näin ollen mekin istuimme aluksi ”herroiksi” suuren ruokasalin 12 metriä pitkän viilutetun visakoivuisen pöydän ääressä kuulemassa opastamme. Pöydän ympärille mahtuu 32 ruokailijaa. Kartanorakennus sisältää 17 huonetta sekä keittiön ja elokuvasalongin kellarikerroksessa. Alakerroksen huoneet toimivat aikoinaan Anderssonin edustustiloina ja yläkerrassa olivat hänen yksityistilansa.
Mainittakoon, että taloon oli asennettu hissi vuonna 1961, mutta itse omistaja ei ollut ehtinyt käyttää sitä kertaakaan ennen kuolemaansa.
Tällä hetkellä alakerran tiloissa oli esillä taidenäyttely nimeltään ”Lassieta alkoi yhtäkkiä naurattaa”, OP Pohjolan taidesäätiön kokoelmista ja itse talon perusnäyttely kattaa reilun viidenkymmenen teoksen verran kotimaista maalaus- ja veistotaidetta Amos Andersonin rahaston kokoelmista Andersonin erilaisten, hienojen huonekalujen lisäksi.
Näin ollen taideteoksia oli silmiemme ilona laidasta laitaan, uusia ja vanhoja.
Erilaisia taideteoksia oli myös ulkona ympäri aluetta.
Museokierroksen jälkeen nautimme vielä maistuvat pullakahvit alueella sijaitsevassa ravintolassa ja kävimme bussilla katsomassa Kim Simonssonin sammaljättejä, jotka ovat nyt Helsingin keskustasta siirtyneet pysyvästi rauhallisempaan maisemaan viettämään aikaansa.
Paluumatkalla pysähdyimme sitten Kivihovissa pullaostoksilla ja loppumatka Helsinkiin sujui sutjakkaasti ja onneksemme enimmäkseen pilvisen päivän sateet tulivat vasta kotimatkalla.
Muistoihimme jäi mukava leppoisa retkipäivä kauniiseen lounaisen Suomen sisäsaaristoon.
Comments