Kulttuuri-ja kesäteatterimatka Turkuun 16.-17.7.2026

• 

• 

• 

Kesän 2026 kesäteatterimatkamme kohteena oli Turku, jossa vierailimme 16.-17.7.2026.

Matkalle oli ilmoittautunut ennätysmäärä - 36 matkailijaa.

Aamuinen matka Helsingistä sujui nopeasti Saloon ja siellä pysähdyimme Salon taidemuseo Veturitallin viereen. Ensimmäinen tutustumiskohde oli siellä ja ryhmämme jakautui kahden oppaan hoiviin tutustumaan opastuksen kera ruotsalaisen kuvataiteilija Helena Blomqvistin valokuva-taiteeseen. Lisäksi näimme mediataiteilija Paula Lehtosen hienon videotaide-esityksen Kunniavieraat. Tämän sanattoman videoteoksen pääosaa esittävät kanat, jotka tyypillisesti illallisilla löytyvät lautasilta osana ateriaa. Teos haastaakin tarkastelemaan tuotantoeläimeksi miellettyä lajia ihmisenkaltaisena toimijana.

• 

• 

• 

Helena Blomqvistin näyttely oli lensimmäinen Suomessa esillä oleva. Hänen tapansa tehdä taidetta on varsin monipuolinen, sillä hän rakentaa tarkat, elokuvalliset lavasteet ja pukee päähenkilönsä tarkoin suunniteltuihin asuihin valaisten teosten maailman hillitysti. Kaiken valokuviinsa tarvittavan ylimääräisen rekvisiitan hän tekee itse ja etsii sekä myös vuokraa käyttöönsä kuvatarinaan sopivat tilat. Esillä olleet valokuvat liikkuivat ajan, muistojen ja unelmien teemoissa sivuten myös vieraantuneisuutta, luontosuhdetta sekä aikamme ympäristöhaasteita.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Todella satumaisia ja erikoisiakin tarinoita oli löydettävissä hänen teoksissaan.

Veturitallista matkamme jatkui Wiurilan kartanon maille.

Kartanon vaikuttavassa yli kaksisataa vuotta vanhassa talousrakennuksessa sijaitsevassa ravintola Sigridissä nautimme aluksi lounasbuffeen antimista. Ainakin naisten keskuudessa herätti ihastusta ravintolan erilaiset lautaset ja kahvipöydän vanhat kahvikupit.

• 

• 

• 

• 

Tänä vuonna Wiurilan kesässä oli esillä vain Studionäyttely, sillä laajempi Biennaali -tyylinen näyttely järjestetään vain joka toinen vuosi. Tutustuimme Kaariholvin Galleriasa ja Galleria Pääskyssä oleviin mielenkiintoisesti monenlaisiin viiden eri taiteilijan tuotokseen ruokailumme jälkeen.

Koska tänä kesänä ei kaikki galleriatilat  olleet käytössä, matkamme eteni hieman suunniteltua aikaisemmin kohti hotelliamme Turussa, koska ulkosallakaan ei helteisen sään vuoksi oikein jaksanut kävellä ympäristöä katselemassa ja itse päärakennukseen ja museoihin meillä ei tällä kertaa ollut sovittuna kierrosta.

Perillä Turussa Radisson Blu hotellin aulassa saimme hetkosen odotella, koska huonekorttimme olivat vielä työn alla, mutta pian pääsimme huoneisiin ja ehdimme mukavasti hengähtää ennen bussikuljetusta joen toisella puolella sijaitsevalle Samppalinnan kesäteatterille.

Näyttelijöitä loppukiitoksia vastaanottamassa

Teatteriesitys Notre Damen kellonsoittaja oli mahtipontinen ja musikaalin esittäjät hoitivat roolinsa kiitettävästi. Osaavia laulajia paljon! Tämä klassikkotarina mahtavana ammattivoimin toteutettuna ulkoilmamusikaalina oli varsin vaikuttava esitys. Sää jatkui koko illankin helteisenä ja teatterissa myös  varoiteltiin kovasti katsojia huolehtimaan runsaasta veden nauttimisesta, koska katsomossa oli todella lämmintä. Tällä kertaa ei kesäteatterissa kyllä tarvinnut ainakaan palella.

Esityksen jälkeen bussi nouti meidät takaisin hotellille (jokunen kyllä taisi hoitaa paluumatkan kävellen) ja moni kävi vielä nauttimassa iltapalaa hotellin ravintolassa ennen nukkumaan menoa.

Aamulla aamiaisen jälkeen oli porukka taas valmiina bussissa lähdössä tutustumaan paluupäivän arkkitehtonisiin kohteisiin. Ensimmäinen vierailukohteemme oli Turun Hirvensalossa sijaitseva Pyhän Henrikin Ekumeeninen Taidekappeli. Tämän kansalaishankkeena ja pääosin vapaaehtoisten toimena syntyneen kappelin suunnittelukilpailun voitti arkkitehti Matti Sanaksenaho työllään, jonka nimenä Ikthys (kreikankielen sana Ikthys, kala, on kristittyjen tunnusmerkki alkukirkon eli jakamattoman kirkon ajoilta). Lasimaalaukset kappeliin teki taiteilija Hannu Konola. Korkea kappeli valmistui vuonna 2005 ja on upean erilainen, kansainvälisen arkkitehtuuri-palkinnonkin voittanut liimapuurakenteinen rakennus.  Kappelin ekumeenisessa työssä on mukana yhdeksän eri kirkkokuntaa vahvistaen näin kristittyjen välistä yhteyttä. Nuori kesätyössä oleva opiskelijapoika kertoi meille jännittyneenä perustietoja paikasta ja sen jälkeen jokainen tutustui paikkaan ympäristöineen omaan tahtiinsa.

Rakennuksen perusajatus ”taidekappeli, jossa kaikkien taiteenlajien keinoja käyttämällä saadaan välitettyä toivoa ja iloa ihmisten elämään” näyttää toteutuneen hyvin.

Kappelissa on näet tilaa pitää pieniä taidenäyttelyitä, vierailuhetkellämme oli esillä taiteilija Antti Huovisen värikkäitä maalauksia sekä siellä on kuulemma hieno akustiikka, joten erilaiset musiikkiesitykset, joita siellä säännöllisesti järjestetään kuulostavat varmasti upeilta.

• 

• 

• 

Hirvensalosta jatkoimme matkaa Paimioon, Alvar ja Aino Aallon suunnittelemaan Paimion parantolaan. Paimion parantola on yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimmista rakennuksista ja elävä kulttuuriperintökohde, joka on avoinna yleisölle.

• 

• 

• 

Perillä parantolan tiloissa ruokailimme aluksi ravintola Toivossa ja tuon lounaan jälkeen jakauduimme taas kahteen ryhmään ja kaksi opasta kuljetti meitä kertoen rakennuksen historiasta ja esitellen parantolan arkkitehtuuria sekä kokonaistaideteoksellista suunnittelua mm. värimaailma. Huomioimme erilaisia Aaltojen keksimiä erikoisuuksia tuberkuloosipotilaiden hoitoa silmällä pitäen rakennuksen eri tiloissa. Arkkitehtien lähtökohtana parantolaa jo suunniteltaessa oli, että rakennus itsessäänkin toimisi yhtenä parantavana elementtinä. Aalto suunnitteli myös sairaalan sisustuksen ja monet huonekalut ovat tulleet tutuiksi Paimion parantolan huonekaluina. Tutustuimme erilaisiin tiloihin ja rakenteisiin lähes joka kerroksessa. Kävimme myös ikonisella kattoterassilla ja entisessä potilashuoneessa.

• 

• 

• 

• 

Sairaala toimi Varsinais-Suomen tuberkuloosipiirin kuntainliiton ylläpitämänä tuberkuloosi-parantolana vuoteen1986 saakka. Sen jälkeen se jatkoi sairaalakäytössä ja vuonna 2019 Paimion parantolan kiinteistö irtaimistoineen päätettiin luovuttaa korvauksetta perustetulle Paimion parantola -säätiölle.

Rakennus on nyt visiossa, jossa hahmotellaan tulevaisuutta kansainvälisen hyvinvoinnin, kulttuurin ja vuoropuhelun keskuksena.

Vuonna 2006 Suomi esitti sairaalaa Unescon maailmanperintöluetteloon, mutta esitys ei tullut hyväksytyksi. Vierailuhetkellämme uusi hakemus oli vielä hyväksymättä, mutta päätös Alvar, Aino ja Elissa Aallon arkkitehtuurista koostuva Aalto Works -sarjan mukaan ottamisesta UNESCOn maailmanperintöluetteloon tehtiin 26.7.2026. Tämä kokonaisuus pitää sisällään 13 merkittävää modernin arkkitehtuurin kohdetta eri puolilta Suomea ja siitä tuli Suomen kahdeksas maailmanperintökohde.

Paimiosta matkasimme Pohjolan Matkan ja kuljettajamme turvallisen tasaisessa kyydissä takaisin Helsinkiin mielet täynnä parin päivän aikana saamiamme näkymiä.

Kiitokset kaikille mukana viihtyneille!