Tämän vuoden kesäteatteriin päätettiin mennä vähän pitemmälle ja olla reissussa jopa yötä.
Kohteeksi valikoitui Keski-Suomessa Jyväskylän lähistöllä sijaitseva Kuikan kylä ja siellä sijaitseva Ränssin kievarin kesäteatteri, jossa esitettiin tänä kesänä tuttua rillumarei-kulttuurin näytelmää ”Rovaniemen markkinoilla”.
Itse talo oli toiminut kievarina yli 50 vuotta 1800-ja 1900-luvun molemmin puolin sijaitessaan vanhan postiväylän varrella
Pieni ryhmämme starttasi jälleen kerran Pohjolan Matkan avustuksella matkaan. Tällä kertaa lähtö ei kuitenkaan ollut liian varhainen ja auto oli aika paljon pienempi (minibussi), koska meitä lähti Helsingistä vain 11 henkeä, matkan varrelta saimme 2 matkustajaa lisää Vierumäen Matkakeitaalta samalla, kun pidimme siellä pienen tauon. Väljästi sai ryhmämme kuitenkin istuskella 19 hengen autossa.
Matkasää ei meitä nyt suosinut, välillä satoi vettä kaatamalla ja puuskainen tuuli heilutti autoa, mutta nuori kuskimme Tomi hallitsi matkanteon täydellisesti.
Vajaan neljän tunnin matkan jälkeen olimme perillä Kuikassa ja Ränssin kievarissa. Siellä ensimmäiseksi saimme ”peräkammarista” meille varatut istumapaikat ja pääsimme nauttimaan mahtavasta pitopöydästä, joka oli katettu kievarin isoon saliin pitkälle noutopöydälle. Tämän pöydän tarjonnasta varmasti jokainen löysi itselleen mieluista evästä - niin monenlaista herkkua oli tarjolla.
Itse talo oli toiminut kievarina yli 50 vuotta 1800-ja 1900-luvun molemmin puolin sijaitessaan vanhan postiväylän varrella. Tämän yli 200 vuotta vanhan maatalon seinillä oli kaunista taidetta ihailtavana.
Ruokailun jälkeen siirryimme pihapiirissä olevaan katettuun teatteritilaan ja näytelmä alkoi.
Näytelmän esitteessä luki näin:
”Rillumarei-kulttuuri syntyi 1940-50-lukujen vaihteessa sodista elpyvään ja jälleenrakentavaan Suomeen. Se täytti naurun ja viihtymisen tarvetta. Rillumarei teki työnsä Reino Helismaan sanojen, Toivo Kärjen sävelten ja niitä tulkinneiden luonnonlahjakkuuksien välityksellä. Jotkut tykkäsivät, eräät inhosivat, siitä huolimatta on selvää, ettei suomalaisesta taiteesta voi puhua rillumarei-genren ohittaen. Ehkä se on taidegenreistä jopa suomalaisin - vientituotteeksi se ei kaikessa suomalaisuudessaan sovi.”
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ja näytelmä oli varustettu kahdella tangokuninkaalla; Jaska Mäkynen ja Teuvo Oinas, sekä kolmantena huumorimiehenä joukossa huseerasi Juha Laitila, joten päänäyttelijöiden laulutasossa ei ollut vikaa. Koreografi Merja Kuisma teki lisäksi kaksoisroolin romanipovaajana ja kauniina Alinana.
Kunnon kesäteatteri, jossa sai nauraa ja uskon, että jokaisen naurun tarve tuli tyydytettyä. Kuinka ollakaan sääkin alkoi suosia meitä tässä vaiheessa, sillä koko loppuillan aikana ei enää satanut, taisipa aurinkokin hieman pilkahtaa…
Kyllä yksi iloinen rillumarei-esitys kuuluu ehdottomasti Suomen kesään!
Teatterin jälkeen nousimme autoon ja matkasimme Laukaan keskustan kauppapysähtymisen jälkeen yöpymispaikkaamme Kuusaankosken rannalla sijaitsevalle Varjolan tilalle.
Pysähdys sen vuoksi, että jokainen sai haettua jotain iltapalaa itselleen kaupasta, sillä
yöpymispaikkamme ravintola ei ollut maanantaisin avoinna.
Tyylikkäät majoitustilamme sijaitsivat pienen matkan päässä Varjolan tilan navettaravintolasta hienosti kosken rantarinteeseen rakennettuna ja lähes joka huoneistosta oli näköala Kuusaankoskelle.
Aamu Laukaassa valkeni sateisena ja sateenvarjot suojanamme reippailimme nauttimaan aamupalan viihtyisään Navettaravintolaan ja sen jälkeen aloitimme paluumatkamme.
Kun nyt kerran olimme peräti Keski-Suomeen saakka saapuneet niin pitihän sitä jossain muuallakin vierailla samalla matkalla.
Olimme varanneet opastetun tutustumisen uudistettuun vasta-avattuun Aalto2-museokeskukseen Jyväskylän kaupungissa. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös Keski-Suomen museo.
Siellä keskityimme opastetun kierroksen avulla kuulemaan mielenkiintoisen kuvauksen Alvar Aallon elämästä ja työstä sekä näimme paljon hänen ja myös hänen vaimonsa suunnittelemia tuotteita ja arkkitehtuurikohteita.
Mielenkiintoinen museo, joka jäi tällä kertaa kokonaisuudessaan tutustumatta rajallisen aikataulumme vuoksi.
Aalto2-keskuksesta siirryimme lounastamaan Jyväskylän satamassa olevaan ravintola Sataman Viiluun. Rakennusta voi verrata Helsingissä sijaitsevaan Löyly-ravintolaan, sillä täällä voi myös varata saunomistiloja.
Sää olisi vain voinut olla suotuisampi niin satama-aluekin olisi näyttänyt upeammalta.
Paluumatkalla taukopaikkamme oli taas Vierumäen Matkakeitaalla, jonne sieltä mukaamme nousseet jäivät ja samanlaisessa sateen ja tuulen siivittämässä säässä matkasimme takaisin Helsinkiin.
Näin matkailijoiden ohjenuoraksi sopinee hyvin tämä Alvar Aallon ajatus, vaikka tällä matkalla oltiinkin ihan kotimaassa.
